Luopumista

Muistuttaako toipumiseni päihde- tai muun addiktin paranemisprosessia? Kaveri linkkasi pornoaddiktin blogin, mikä sai minut kiittämään jälleen kerran geenejäni siitä etten ole tuolla lailla addiktoituva. Lopetin tupakoinnin (jälleen kerran) elokuussa eikä ole pahasti tehnyt mieli.

Mutta isojen asioiden taakseen jättämistä tämä vähän yli vuoden matka masennuksesta pois päin on silti ollut. Kuinka monta kertaa olen kironnut ajatusta pysyvästä, “aidosta” persoonallisuudesta joka on jossakin menneisyydessä ja joka täytyy vain löytää. Menneisyys ajoi minut itsetuhon partaalle, tai ainakin vei minulta selviytymiskeinot siinä elämäntilanteessa.

Minun on pitänyt kertoa vähäisistä terapiakokemuksistani, joista on ollut toki hyötyä mutta aika lailla itsekseni olen näitä asioita vääntänyt. Minulla on siihen ihan työn puolesta kykyä eikä niin vakavia ongelmia, että ulkopuolinen apu olisi välttämättä tarpeen. Hidasta yksin paraneminen kuitenkin on.

Minäkuva, miten teen asioita, miten reagoin, millaisia ihanteita asetan itselleni, mitä saan haluta ja mitä uskallan unelmoida. Mikä on minulle tärkeää ja mistä en oikeasti piittaa.

Tätä puolisoni on ollut niin mahdoton käsittää eikä kukaan muu liene siitä tiennytkään. Miten ihminen, jolla on kaikki edellytykset elää juuri sellaista elämää kuin haluaa ja johon on tähdännyt, ei pysty siihen vaan huohottaa tuskissaan peiton alla ja itkee olemattomia.

“I see dead people”, eikä kummitusten kanssa ole helppo pelailla. Ne eivät yleensä ole hyväntahtoisia ja ne haluavat jotain itselleen, eivät elävien hyvinvointia. Kun on niinkin yliaktiivinen mieli kuin minulla, päässä käy joka tapauksessa melkoinen vilske ja jos sinne päästää haamut sekoilemaan, käy huonosti.

Käytännössä olen tietoisesti jättänyt ajattelematta vanhoja tuttuja kielteisiä ajatuksia. Olen tiedostanut, että minun ei ole pakko, saan olla murehtimatta menneitä ja tulevia. Ne tuppaavat hoitamaan itse itsensä.

Ilman lääkitystä tämä ei välttämättä onnistuisi. Kuten ADHD-lääke hiljentää vilskettä päässä, samoin essitalopraami ainakin minulla vähentää ahdistuneisuutta ja antaa tilaa konkretialle.

Olen päässyt jopa tekemään oikeita töitäni, keskeytyksettä ja uupumatta yhtä helposti kuin ennen. Olen aina ollut jumalattoman huono arvostamaan onnistumisiani, mutta jos edes arvostaisin tyhjenevää tehtävien listaa.

Voisin luopua ajatuksesta, että olen laiska enkä saa mitään aikaan. Sehän ei tarkkaan ottaen ole totta, vaikka joskus järjestelenkin tehtäviäni luovasti ja venytän aikarajoja. Paljon tekevälle sattuu enkä ole sen kummempi kuin muutkaan.

Advertisements

One thought on “Luopumista

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s